Kantatalot
Upassa oli paljon lapsia ja esimerkiksi Tuomas Upan kaikki lapset varttuivat aikuiseksi. Talo oli sen verran rikas, että lapset saivat riittävästi ravinteikasta ravintoa eikä syrjäisessä Seinäjoen kylässä riehunut pahempia kulkutauteja. Vanhin lapsista sai tietysti ajan tavan mukaan kotitalon, kaksi koulutettiin papeiksi ja muut ostivat tiloja lähiseudulta tai naitiin niihin taloihin.
Tuomas jäi Uppalan isännäksi Jaakko-isän jälkeen. Hänen lapsistaan Matti Tuomaanpoika Uppa jäi kotitalon isännäksi. Johannes koulutettiin papiksi ja hän päätyi lopuksi Tyrvään kirkkoherraksi ja käytti sukunimenään Wegelius-nimeä. Myös Henrik koulutettiin papiksi ja hän toimi aluksi pappina Ilmajoella, mutta pakeni isovihan aikana Tornioon ja Lappiin, jossa toimi loppuelämänsä. Myös hän käytti sukunimenään Wegeliusta.
Liisa Tuomaantytär meni Hyövältin emännäksi. Valentin Tuomaanpoika perusti Ilomäen uudistilan Ilmajoen ja Laihian välille nykyisen kolmostien varteen. Isonvihan levottomana aikana päätien varrella oli levotonta ja perhe siirtyi Rannan taloon ja Ilomäki jäi tyhjilleen.
Jooseppi Tuomaanpoika osti Skytän eli Kytän talon Kurikan Mietaankylästä. Jaakko Tuomaanpoika nai Ylistrosta Marttalan tyttären ja hänestä tulee talon isäntä. Erkki Tuomaanpoika menee Ilmajoen Latva-Nikkolan tyttären kanssa naimisiin ja hänestä tulee taloon isäntä.
Tuomas Upan sisar Kerttu Jaakontytär puolestaan lähtee Peräseinäjoelle Liikaluomaan emännäksi. Talon nimi muutetaan myöhemmin Liikalaksi.
Jaakko Jaakonpoika Upasta on kovin vähän tietoa, samoin vasta löydetystä Mikki Upasta.
Näitä parhaiten tunnettujen sukuhaarojen taloja pidetään suvun kantataloina. Alasivuilla käsitellään kutakin taloa tarkemmin sekä lisäksi henkilöinä papeiksi lähteneitä Johannesta ja Henrikiä.