Asutusnimi Uppa

Ilmajoen emäseurakunnan alueelle viimeistään 1600-luvulla vakiintunut asutusnimistö on valtaosin merkitykseltään selkeää. Tästä syystä ei olekaan kummallista, että jäljelle jääneiden ja merkitykseltään epäselvien nimien merkityksen ratkaisu olisi tärkeää. Yksi tällainen epäselväksi luokiteltava talonimi on entisen Seinäjoen kylän alueella sijaitseva Uppa. Erityisen kiinnostavaksi nimen tekee myös se tosiasia, että Upan suvun jäsenet ovat perustaneet oman sukuseuran, joka toimii erityisen vireästi.

 
Uppa-suvulla on omat kotisivut, joilta löytyy yksi varovainen arvio nimen merkityksestä. Sivuilla kerrotaan, että nimi voisi olla peräisin ruotsin kielen sanoista Upp å. Suomenkielinen vastine sanalle olisi yläjoki. Mikään huono lähtökohta arvelu ei olekaan ja itse asiassa allekirjoittanutkin on joskus pohtinut samaa. Ruotsinkielisen sanan lainautumisessa perin suomenkieliselle alueelle ei ole mitään poikkeavaa ja periaatteessa sitä tukisikin se tosiasia, että nimi esiintyy myös Teuvan alueella, jossa ruotsinkielellä on paljon suurempi vaikutus. 

Upan sukuseuran tietojen perusteella varhaisin merkintä nimestä tavataan 1629 Lapuan käräjillä. Nimeä ei sitä aikaisemmin tavata veroluetteloista, vaikka varhaisin tunnettu isäntä talosta löytyy jo varhaisimmista veroluetteloista vuodelta 1546, joten nimi ei vaikuta vakiintuneelta henkilönimeltä ja sopii siten hyvin luontonimeksi. 

Jos lähdemme etsimään esitetyn varovaisen tulkinnan heikkouksia, sellaiseksi voidaan nostaa se tosiasia, että ruotsalaisperäiseksi arvioitu nimi ei näytä erityisen voimakkaasti vakiintuneen paikalliseen, saati koko Suomen nimistöön, Uppa-nimi sellaisenaan on verraten harvinainen. Uppa esiintyy asutusnimenä Seinäjoen lisäksi Teuvalla, Kuortaneella, Mustasaaressa, sekä luontonimen määriteosassa Uppaluodot Asikkalassa. Vaikka minulla ei olekaan tarkkaa tietoa muiden Uppa-asutusnimien taustoista, voidaan kuitenkin mainita, että Mustasaaren, Kuortaneen ja Korpilahden Upan talot eivät sijaitse jokien varsilla, eikä pienellä Uppaluodolla ole ojaa, joesta puhumatta. Edellä esitelty arvio nimen merkityssisällöstä on tehty varovaisesti, ja kun se lisäksi näyttää sisältävän eräitä heikkouksia, voimme varmaankin lähteä pohtimaan ongelmaa toisesta lähtökohdasta. 

Lähestymisen nimen merkityssisällön ongelmaan voimme tehdä osittain leikkimielisesti. Upan talon nimen kirjoitusasu esiintyy siis 1600-luvulla muodossa Uppå. Jos normalisoimme ruotsalaisen å-kirjaimen kotoisalla o-kirjaimella, muuttuu nimi muotoon Uppo (vrt. sana uppotukki). Lisätessämme nimeen perinteisen –la päätteen, muuttuu nimi muotoon Uppola, jolloin siitä tuleekin hyvin ymmärrettävissä oleva sana. Uppola on märkä paikka, jossa uppoaa eli on upottavaa. Tällaisia paikkoja olivat erityisesti tietysti märät suot tai järvien ja merenrantojen soistuneet osat. 

Kuten jo aikaisemmin tuli mainittua, Suomen nimistössä uppa-sana on verraten harvinainen. Mikäli kuitenkin lähdemme hakemaan sellaista paikannimistöä, jossa näyttäisi esiintyvän jollakin tapaa verbi upottaa, nimistösaaliimme kasvaa varsin merkittäväksi, kuten on syytä olettaakin. Ensimmäisenä esimerkkinä tällaisesta paikannimestä kannattaa nostaa esiin Äänekoskella sijaitseva Upatonpohja, jonka vaikutuksesta koko tämä artikkeli lähti matkaan. Äänekosken Upatonpohja on paikannimen perusosan mukaisesti syvä notko, josta osasta on muodostunut järvi – Sarjanlampi. Keskellä pitkää notkelmaa juoksee pieni puro, joka kuljettaa vettä Sarjanlampeen tai siitä pois. Upatonpohjan olemukseen liittyy lisäksi kiinteänä osana myös Sarjalammen päässä sijaitseva upottava rämealue, Upatonpohjassa. Vaikka nimi Upatonpohja esiintyykin hieman vaikeassa muodossa, sen merkitys liittyy ehdottomasti syvään notkoon ja siinä sijaitsevaan upottavaan rämealueeseen. Edellä mainituista syistä johtuen ei olekaan merkillistä, että upota-verbin sisältävät paikannimet ovat hyvin useasti joko suota tai niiden reuna-alueita, joskin luonnollisesti kaikkien kohdalla emme osaa osoittaa yhteyttä kiistattomasti. Tällaista nimistöä on muun muassa Lempäälän Upaja, Noormarkun Upakistonneva, Eirassa suon keskellä olevat Upakkosaaret, Joutsan Upakonlampi, Mikkelin Upakonnotko ja Savonlinnassa sijaitseva suo Upatto. Tämän lisäksi löytyy: Puolangasta lampi Upokas, Pyhäjärven Uposenlehto, -mäki, neva ja räme, Suomussalmen Upottajanlampi, Märtyharjun Upottavaorko, Kangasalan Upotusjärvi ja Mäntyharjun Upotuslahti. 

Todennäköisesti upota-verbi esiintyy muuallakin ikivanhan asutuksen nimenä. Kokemäen alueella erään Kokemäenjoen mutkan puolivälissä, pienessä joen kapeikon reunassa Säpilän kylässä, sijaitsee ikivanha talo Upas. Upaksen talo mainitaan jo 1500–luvun veroluetteloissa ja sen asujana mainitaan Olli Norre eli Nirre. Tarkoituksemme ei ole ratkaista Ollin lisänimen syntyjä syviä, mutta ensimmäisenä mieleen tulee vetistä notkoa tarkoittava sana noro (vrt. norua – nirua à norre - nirre), jotka sopisivat erittäin hyvin kuvaamaan Ollin asuinaluetta. 

Uppa – Uppo sanoja tutkiessamme, lienee syytä myös ”upota” syvemmälle sanan merkityksen saloihin. Upota verbin perimmäinen lähtökohta näyttäisi olevan sana upa – sakka, poro. Upa olisi tällöin se alkuperäinen ”väliaine”, joka oli upottava ja johon saattoi upota. Uppa sana lienee siis muunnos sanasta upakko: upottava, kostea, soinen paikka, jollainen mm. Seinäjoen Upankin alue oli ennen soiden raivausta.

Matti Lehtiö

Lähteet: 
Seinäjoen Uppa sukuseuran kotisivut 
Kirjeenvaihto Leijo Kedon kanssa